Harjoittelijana Innokampuksella

Kun kolme viikkoa sitten kävelin kohti Innokampuksen toimistoa haastatteluun, mielessäni pyörivät kaikki koulukavereilta kuulemani kauhutarinat harjoittelupaikkojen varjopuolista. Koko kesä pelkkää kahvinkeittoa ja postin avaamista, ahdistava ilmapiiri ja kirsikkana kakun päällä mielipuolinen pomo sormi liipasimella odottaen tilaisuutta antaa potkut. Näiden ajatusten saattelemana astelin “pessimisti ei pety”-asenteella neuvotteluhuoneeseen, jossa haastattelu pidettiin. Pian kävi kuitenkin selväksi, että olin lievästi sanottuna väärässä.

Kenen tahansa on helppo liioitella työtehtävien hienoutta työpaikkailmoituksessa, eikä totuus välttämättä käy vielä ilmi edes haastattelussa. Todellisuus iskee vasta ensimmäisenä työpäivänä – ja millä tavalla. Heti ensimmäisenä päivänä minut temmattiin myrskyn silmään Kauppakamarin Rytminmuutos-tapahtumaan Innokampuksen reportteriksi, ja seuraavalla viikolla pääsin mukaan Innokampuksen ja HK:n innovointipäivään. Eipähän tarvinnut ruikuttaa tylsyydestä. Toki harjoitteluuni ja Innokampuksen toimintaan liittyy paljon hiljaista mutta tärkeää taustatyötä josta ei juuri lauluja kirjoiteta, mutta kyllä täällä pääsee oikeasti tekemään kun vaan uskaltaa.

Ilmapiirin ja työkavereidenkin suhteen olin turhaan huolissani. Pönötys ja kaavoihin kangistuminen eivät ole täällä ammattimaisuuden synonyymejä. Ei Innokampus toki mikään lepokoti ole – tuloksia on tultava – mutta veren maku suussa ei tarvitse raataa. Jo ensimmäisestä päivästä lähtien olen kokenut olevani osa porukkaa, enkä mikään erillinen pelinappula jota ohjataan mielivaltaisesti milloin minnekkin. Olen päässyt hyödyntämään opinnoissani kertynyttä osaamista, ja ennen kaikkea esittämään omia ideoitani ja toteuttamaan niitä. Harjoitteluni on vasta alussa, mutta mitä tahansa onkaan tulossa, antaa tulla!

Ville Vihtkari
Viestinnän harjoittelija

Ⓒ Innokampus Oy 2016 | Kansakoulunkuja 3A, 00100 Helsinki | Y-tunnus: 2536983-2