Hyvästit perinteisille ylioppilaskirjoituksille

Kevään 2017 ylioppilaskirjoitukset olivat monella tavoin vielä jännittävimmät kuin aikaisemmin: kuusi ainetta kirjoitettiin nimittäin sähköisesti. Muutos aiheutti etukäteen päänvaivaa monelle abille, koska uutta järjestelmää ja uusia tehtävätyyppejä ei ollut ehditty harjoittelemaan kovinkaan pitkään. Ylioppilaskirjoitusten sähköistyminen on kohdannut suurta vastarintaa, mutta mikä onkaan abien lopullinen tuomio sähköisistä ylioppilaskokeista?

Haastattelemani abit, itseni mukaan lukien, huomasivat kokeissa kaksi selvää etua perinteisiin paperiversioihin verrattuna. Ensinnäkin kirjoittamiseen ja tekstin työstämiseen jäi paljon enemmän aikaa kuin ennen. Kirjoittamiseen pystyi siksi paneutumaan paremmin ilman pelkoa siitä, että aika loppuisi kesken. Osittain tästä syystä myös kokeen tekeminen oli nuorten keskuudessa aiempaa rennomman tuntuista, koska omalla koneella kirjoittaessaan tilanne ei tuntunut yhtä pelottavalta kuin aikaisemmin.

Paljon kiitosta saivat myös kokeiden uudenlaiset tehtävätyypit. Varsinkin reaaliaineissa monet pitivät tehtävänantoja onnistuneina ja käytännönläheisinä. Esimerkiksi psykologian kokeessa kokelaita pyydettiin itse suunnittelemaan psyykkisen hyvinvoinnin tietopaketti lukiolaisille. Lisäksi uusien kokeiden aineistoja pidettiin monipuolisempina ja niiden koettiin testaavan soveltamiskykyä entisiä kokeita tehokkaammin. Esimerkiksi kielten kokeissa aineistosta löytyi perinteisten kuvien lisäksi myös videoita, joita pystyi katsomaan niin monta kertaa kuin halusi.

Yleisesti ottaen sähköiset ylioppilaskirjoitukset siis sujuivat ainakin omassa kaveripiirissäni pääsääntöisesti ongelmitta. Tunnelma oli rennompi ja viime hetken paniikkia oli siksi vähemmän. Jäämme innolla (ja jännityksellä) odottamaan uusien kokeiden tuloksia!

Myös Innokampus Oy:llä InnoAgenttina työskentelevän Leevi Mäkikallin mielestä sähköinen ylioppilaskoe oli positiivinen kokemus: ”Kokeesta jäi hyvä maku suuhun. Läppärin näppäimillä näpytellessä essee-vastauksien teko oli satakertaisesti mielekkäämpää kuin lyijykynällä raapustelu. Toki vastausten hahmottelu tapahtui vieläkin perinteisellä hyväksi todetulla kynä-paperi-duolla.”

Kaikki ei kuitenkaan Leevin mukaan sujunut ongelmitta. Koesalin ensimmäinen kone irtisanoutui ennen kokeen alkua ja toinen kone lopetti toimintansa noin puolen tunnin kohdalla, jolloin kyseisten koneiden käyttäjät joutuivat vaihtamaan salissa oleville varakoneille. ”En tiedä miltä heistä tuntui, mutta voin kuvitella omalta kohdaltani, että se olisi saattanut sekoittaa kokonaan oman keskittymiskykyni samalla pilaten koesuoritukseni”, toteaa Leevi.

Sähköisiin kokeisiin harjoittelu ei aina ollut ruusuilla tanssimista: monet olivat sitä mieltä, että uudet järjestelmät ja niihin tutustuminen kunnolla vasta abivuoden keväällä aiheutti paljon stressiä sekä valvottuja öitä. Kokeissa jännitti erityisen paljon se, toimiiko tietokone ja riittävätkö taidot uusien tehtävätyyppien hallitsemiseen. Erityisesti psykologian kokeessa myös valmiit merkkimäärät tuottivat ystävilleni harmaita hiuksia. Myös reaaliaineiden uusi pisteystystapa ja sen suhteuttaminen vanhoihin pisteisiin herättää edelleen kysymyksiä.

Lisäksi monet ihmettelivät kokeiden ajankohtaa: miksi sähköiset kokeet otettiin käyttöön jo meidän vuosiryhmällä, vaikka olimme tehneet suurimman osan lukion kokeista perinteiseen tapaan käsin? Sähköistymistä on ruvettu ajamaan jo peruskouluissakin niin eikö olisi ollut loogisempaa ajoittaa sähköistyminen uusille ikäpolville, joilla on jo enemmän kokemusta aiheesta ja siirtyminen sähköisiin kokeisiin ei aiheuttaisi enempää hämmennystä. Lukiolaiset ovat myös ihmetelleet tarvetta muuttaa kaikki kokeet sähköisiksi. Luonnontieteissä ja erityisesti matematiikassa sähköiset kokeet eivät vaikuta ainakaan etukäteen ajatellen kovin hyödyllisiltä. Laskutehtävissä jos jossain on helpointa suoriutua perinteisen kynän, paperin ja pyyhekumin kanssa. Miksi sähköistymistä pitää ajaa eteenpäin vain sähköistymisen ilosta?

Nuorten tietokoneiden käyttö oppitunneilla muistiinpanovälineenä ja oppimisympäristönä on yleistynyt ja tulee varmasti yleistymään entistä enemmän lähitulevaisuudessa, mutta onko se sittenkään haluttu suunta mihin ollaan matkalla. Oppiminen on nimittäin tutkitusti tehokkaampaa perinteisellä kynä ja paperi -menetelmällä verrattuna tietokoneen näpyttelyyn. Kouluissa ajetaan tällä hetkellä digiloikkaa vauhdilla eteenpäin, mutta onko päättäjät pysähtyneet pohtimaan palveleeko muutos todella nuorten oppimista? Muistiinpanojen kirjoittaminen ylös kynällä ja paperilla on katsottu edistävän kognitiivista prosessia ja oppimista. Tietokoneelle kirjoittaessaan opiskelijat usein kirjoittavat muistiin luennoitsijan puheen sanatarkasti, kun taas vihkoon kirjoitetaan muistiinpanoja puhetta tiivistäen ja omin sanoin, mikä vahvistaa uuden oppimista.

Floora Kukorelli, InnoCoach